Designyritys Mifukon tuotteissa yhdistyvät afrikkalainen käsityöperinne ja skandinaavinen suunnittelu. Kun Kenian maaseudun naiset saavat lisätuloja, yhä harvemman täytyy muuttaa kuvitellun elannon perässä suurkaupungin slummeihin.

”Se oli lähes elokuvallinen kohtaus. Istuimme mangopuun alla korituoleissa, savannilta tuuli, mamat kutoivat koreja ja lauloivat kambankielisiä lauluja. Ihmettelin, kuinka olen tänne joutunut”, Mari Martikainen kertoo.

Syytä ei tarvinnut kuitenkaan etsiä kaukaa. Vieressä istui hänen ystävänsä Minna Impiö, joka oli muuttanut vuonna 2008 Kenian Nairobiin. Toreilla ja kauppapaikoilla Impiö oli huomannut, miten hän ja Martikainen voisivat omalla koulutuksellaan auttaa.

”Käsityöläiset myivät hienosti tekemiään töitä, mutta sieltä puuttui muotoilutaito. Koimme, että meillä on muotoilun osaaminen ja heillä käsityötaito”, Impiö kertoo.

Impiö ja Martikainen olivat tavanneet toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 Helsingin taideteollisen korkeakoulun pääsykoejonossa. Tekstiilitaiteilijoiksi valmistuneiden naisten yhteiset projektit olivat osoittaneet yhteistyön käyvän helposti, joten ei ollut syytä olla kokeilematta sitä Afrikassakin.

”Olimme molemmat myös tilanteessa, jossa toivoimme työelämään sisältöä entistä enemmän”, Martikainen jatkaa.

Korituolien edustalla korejaan punoi Mama Kasee joukkoineen. Hän osasi tehdä perinteisiä kiondo-koreja, joista Impiö ja Martikainen uskoivat olevan hyvinkin sisustustuotteiksi kansainvälisille markkinoille.

Ideariihestä syntyi vuonna 2009 Mifuko, yritys jonka tuotteissa yhdistyvät skandinaavinen design ja kenialainen käsityötaito.

Yrityksen avulla maailmasta voisi tehdä ehkä hitusen paremman ja luoda työtä Kenian maaseudun ihmisille. Näin heidät voisi pitää poissa Kiberasta, Nairobin suuresta ja surullisesta hökkelikylästä, josta moni on etsinyt toimeentuloa turhaan.

”Elämä slummissa on toivotonta. Siellä asuvilla ei käytännössä ole mitään ulospääsyä.”

Impiö sanoo.

Huipputuote sekamelskan tilalle

Alussa Mifuko valmisti vähän kaikkea, mihin Impiö ja Martikainen olivat Keniassa ihastuneet. Oli koreja, sandaaleja ja laukkuja.

”Pian kuitenkin huomasimme, että pelkkä halu auttaa ei riitä. Jotta meistä olisi oikeasti hyötyä, tuotteita piti kyetä myös myymään, emmekä millään olisi ehtineet kiertää jokaisen tuotekategorian jälleenmyyjiä”, Martikainen kertoo.

Piti tehdä ratkaisu, joka teki hetken kipeää mutta osoittautui sittemmin oikeaksi. Bisneskielellä sanottuna Impiö ja Martikainen ”leikkasivat rönsyt ja keskittyivät ydinosaamiseensa”, eli alkoivat suunnitella ja valmistaa pelkästään erikokoisia kiondo-koreja. Ne soveltuvat esimerkiksi lehti- tai vilttikoreiksi olohuoneeseen, mutta yhtä hyvin pienemmän korin voi napata kauppareissulle ostoskassiksi.

Impiö ja Martikainen suunnittelevat korit Helsingissä, missä myös yrityksen myyntikonttori sijaitsee. Valmistus tapahtuu Machakosin alueella Kenian maaseudulla, muutaman tunnin päässä Nairobista.

Siellä niin sanotut self help -ryhmät muodostavat kukin oman tuotantoyksikkönsä. Noin 30–35 naisen ryhmät ovat Kenian maaseudulla yleinen tapa rakentaa turvaverkkoa, koska sosiaaliturvaa ei ole. Ryhmät keräävät rahaa eri tavoin esimerkiksi maanviljelyksen tarvikkeisiin. Jokaiselle ryhmällä on vetäjä, joka Mifukon tapauksessa toimii myös linkkinä suomalaisten ja koreja punovien naisten välillä.

”Alussa saattoi olla vaikeaa perustella, miksi korin piti olla tietyn värinen. Kutojan mielestä kori oli hyvä, kun se oli kestävä ja sillä saattoi kantaa tavaraa”, Martikainen sanoo.

Mitä pitemmälle yhteistyö on edennyt, sitä sujuvammaksi myös tuotanto on kehittynyt. Impiö ja Martikainen käyvät parisen kertaa vuodessa tervehtimässä kutojanaisia, tarkastamassa olosuhteet ja juurruttamassa uusia korimalleja.

”Heille on ollut tosi iso juttu, kun olemme näyttäneet valokuvia heidän tekemistään koreista osana sisustusta. Skandinaavisen sisustuksen näkeminen on samalla auttanut heitä ymmärtämään, miksi korien pitää myös olla tietyn näköisiä ja värisiä.”

”Nyt slummille on vaihtoehto”

Mifukon tärkein yhteiskunnallinen tehtävä on köyhyyden vähentäminen. Köyhyyden syyt ovat monipolvisia. Yksi tavallinen köyhyyttä lisäävä mekanismi on ihmisten ajautuminen suurkaupunkien slummeihin. Koska maaseudulla ei riitä toimeentuloa, ihmiset etsivät sitä kaupungeista – useimmiten turhaan.

”Haluamme luoda työtä maaseudulle, jotta sieltä ei tarvitsisi lähteä kaupunkeihin. Koreja tekemällä naiset saavat lisärahaa esimerkiksi selvitäkseen huonosta sadosta”, Martikainen kertoo.

Mifuko toimii Reilun kaupan periaatteiden mukaan. Kunnollisten työolosuhteiden ja naisten kykyjen mukaan muokattujen tuotantoaikataulujen ohessa reiluus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sanelun sijaan naiset pääsevät itse sopimaan palkoistaan.

”Ostamme tuotteet suoraan niiden tekijöiltä hinnalla, jonka he pyytävät. Näin he voivat ansaita paremmin kuin myymällä käsitöitään paikallisella torilla”, Impiö kertoo.

Suurin etu tulee siitä, että Mifukon tilaus tarkoittaa taattua myyntimäärää.

”Naiset ovat viljelijöitä, jotka tekevät koreja joka tapauksessa vapaa-ajallaan. Koska tilauksen tullessa korit on jo myyty, heidän ei tarvitse käyttää arvokasta aikaansa matkustaakseen kaupunkiin markkinoille, missä myynti olisi kuitenkin epävarmaa”, Martikainen sanoo.

Kiondo-korien valmistustekniikka alkoi jo hävitä nuoremmilta sukupolvilta. Nyt maaseudulle jääneet naiset ovat alkaneet houkutella kaupunkeihin muuttaneita tyttäriään takaisin ja opettaa heille kädentaitoja uudestaan.

”Se on aivan upeaa”, Martikainen sanoo.

Vain raha mahdollistaa vaikuttamisen

Vaikka Mifukon tavoitteet ovat yhteiskunnallisia, pitää tavoitteissa näkyä raha. Muuten vaikuttaminen ei onnistu.

”Tärkeintä on auttaa maaseudun naisia saamaan työtä ja toimeentuloa, mutta totta kai samalla haluamme työllistää tällä itsemme ja tulevaisuudessa Suomessa myös muitakin”, Martikainen tiivistää Mifukon tavoitteet.

Tällä hetkellä Mifuko työllistää 14 self help -ryhmän kautta reilut 400 kenialaisnaista. Yrityksen liikevaihto on kasvanut vuodesta toiseen, ja kohosi vuonna 2015 noin 200 000 eurosta lähes 300 000 euroon.

Yhtiöjärjestyksen mukaan Mifukon on suunnattava yli puolet jaettavasta voitostaan köyhyyden vähentämiseen. Laajentaakseen yhteiskunnallista vaikuttamistaan Impiö ja Martikainen ovat perustaneet Mifuko Trustin. Se on rahasto, joka ohjaa varoja Kenian yhteistyökumppaneille tärkeisiin hankkeisiin.

”Yhdelle ryhmälle lahjoitimme lehmän, jotta he saisivat maitoa itselleen ja myyntiin. Eräälle Kiberan slummissa työskentelevälle sepälle taas hankimme hänen tarvitsemansa kontin työtilaksi”, Impiö antaa esimerkkejä.

Kun jaettavaa voittoa alkaa syntyä, Impiö ja Martikainen suunnittelevat tehostavansa Mifuko Trustin vaikuttamista ja laajentavansa Mifukon toimintaa myös muihin Afrikan maihin. Puskaradio auttaa, kun viesti vain on myönteinen.

”Aluksi he ajattelivat, että olemme valkonaamoja, jotka tulevat ja lähtevät. Mutta olemme luoneet luottamussuhteen: me tulimme ja jäimme, ja meiltä tulee tilauksia jatkossakin”, Martikainen sanoo.

Näkökulma

Yhteiskunnallinen yritys vaihtui reiluksi kaupaksi

Kun Minna Impiö ja Mari Martikainen perustivat Mifukon, he päättivät hakea yhteiskunnallisen yrityksen tunnusta. Mifukon tehtävä on poistaa köyhyyttä, eli sillä on selkeä ja tärkeä yhteiskunnallinen päämäärä.

”Ajattelimme, että se olisi hyvä tapa viestiä motiiveistamme myös asiakkaillemme”, Impiö sanoo.

Se olikin totta, tavallaan. Yhtiön kansainvälistyessä Impiö ja Martikainen kuitenkin huomasivat, että suomalainen merkki oli tehoton.

”Viemme tuotteistamme noin 90 prosenttia ulkomaille. Havaitsimme, että yhteiskunnallisen yrityksen merkki ei kertonut kansainvälisille asiakkaillemme mitään”, Martikainen kertoo.

Koska Impiö ja Martikainen olivat alusta asti kehittäneet Mifukon toimintatavat maaseudun tuottajanaisten ehdoilla, he päättivät hakea Mifukolle WTFO:lta (World Fair Trade Organization) Reilun kaupan sertifikaattia, joka olisi myös kansainvälisesti tunnettu.

Mifukon tapauksessa Reilun kaupan periaatteet tarkoittavat esimerkiksi sitä, että tuotteet valmistetaan ympäristöystävällisesti käsityönä kierrätysmuovista ja yhteistyökumppaneina toimivat työpajat kouluttavat naisia sekä uusia käsityöläisiä. Työolosuhteet ovat inhimilliset ja palkat toimeentulon mahdollistavalla tasolla.

”Tuotantoaikataulut teemme tuottajiemme ehdoilla. Kun teemme tilauksen, maksamme puolet heti ja loput sitten, kun tuotteet ovat valmistuneet”, Martikainen kertoo.

Yritys kehittää jatkuvasti tapoja seurata Reilun kaupan ehtojen toteutumista, sillä sertifikaatin punaisena lankana on ensisijaisesti taata elämänlaadun parantuminen Kenian maaseudulla.  Samalla sertifikaatti kertoo tiedostaville ostajille yksiselitteisesti, ettei tuotetta ole kynnetty kenenkään selkänahasta.

Jos tekee hyvää, siitä saa ja pitääkin kertoa.

”Jälleenmyyjiämme ovat designkaupat, jotka arvostavat ensisijaisesti muotoilua. Samalla ne kuitenkin pitävät myös eettisyyttä, reilua kauppaa ja tarinaa tärkeitä. Se yhdistelmä on tulevaisuutta”, Impiö sanoo.

Fakta

Mifuko

Ongelma:
Kenian maaseudun ihmiset ovat köyhiä ja sadostaan riippuvaisia. Vaikka moni viljelijä osaisi tehdä käsitöitä lisäansioikseen, käytännöllisistä tuotteista puuttuu ulkomailla vetävä design.
Ratkaisu:
Yritys, joka yhdistää Suomessa tehdyn skandinaavisen suunnittelun taitavaan afrikkalaiseen käsityökulttuuriin ja tilaa tuotteet kenialaisilta käsityöläisiltä Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti.
Työllistää:
Suomessa 2 henkilöä, Keniassa yli 400 käsityöläistä.
Perustajat:
Minna Impiö ja Mari Martikainen.
Tavoite:
Auttaa pitämään Kenian maaseutu elinvoimaisena, jotta ihmisten ei tarvitsisi muuttaa kaupunkien slummeihin paremman elämän toivossa.

Meillä on idea! –sivusto on yhteiskunnallisen yritystoiminnan tietopaketti. Sivuston on toteuttanut Suomen Setlementtiliitto. Sisältöä on tuottanut moninainen osaajien joukko. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Social Enterprise Academy ja British Council. Kiitos Raha-automaattiyhdistykselle taloudellisesta tuesta!